Osa 4. Rakkaus

Hyvää pikku lauantaita (vai miksi tätä keskiviikkoa jotkut kutsuvatkaan..)! Koska inspiraatio on kova, kirjoitettuja osia jo seitsemän, pitäisi varmaan tännekin niitä päästää että voisin vihdoin päästä myös perheellä jatkoa pelaamaan! Flunssan kourissa mutta kupponen kuumaa niin sormet naputtaa.. =)
Pidemmittä puheitta, lukuiloa!

Viikot kuluivat ja tilille oli siunaantunut sen verran rahaa että pääsin käymään kirjoitus kurssin vihdoin. Osan olin jo oppinut itse kirjoittaessani romaaniani, josta myös sain kehuja kurssin vetäjältä. Mutta oli niin paljon asioita joita pystyin nyt hyödyntämään, joita opin kurssilla. Kirjoitustaitoni varmasti oli parempi tämän jälkeen.

Saapuessani kotiin kurssilta huomasin että postimies oli käynyt vaikka ei edes ollut laskupäivä.

Avasin hiukan epäröiden laatikon sillä eihän minulle kukaan kirjoitellut kun en ollut kerinnyt kirjoituksien takia tapaamaan ketään.

Laatikossa oli mainoksia, mutta niiden päällä komeili valkoinen kirjekuori jossa oli kauniilla käsialalla kirjoitettu nimeni osoitteineen.

Samalla kun kävelin sisälle, aloin avaamaan kirjettä.

Kirje oli Johnnyltä

Hei Abigail!

Minua jäi vaivaamaan se kuinka viimeksi kohtelin sinua puhelimessa, en ole sen jälkeen uskaltanut soittaa sinulle kun en tiennyt loukkaannuitko siitä, minähän se olin joka ensin pyysin sinua kahville ja sitten kieltäydyin. Sain osoitteesi Gregiltä joten siksi lähestyn näin, ethän ole vihainen minulle? Työkiireet painavat välillä todella pahasti päälle joten en aina tiedä milloin minulle soitetaan.

Jos vielä haluat kanssani kahville niin soita minulle jooko? Jos et halua soittaa voit laittaa minulle mailiakin: JJ.simmusic@simmusic.com

Sinun

Johnny Johnson

Oloni oli häkeltynyt, miten voisin olla miehelle vihainen kun ei tämä ole mitään väärää tehnyt. Itsekin tiedän kuinka työkiireet voivat painaa päälle, kustantaja kun oli viimeksi eilen soittanut seuraavaa osaa romaanista.

Yritin keskittyä kirjoittamiseen mutta kun luin mitä olin kirjoittanut, en voinut kuin irvistää. Välillä teksti oli juuri oikeaa, mutta välissä komeili ajatuksiani Johnnystä. Minun varmaan pitäisi soittaa miehelle että saisin ajatukseni kasaan, eihän mies ollut syypää siihen jos pomo soittaa keikalle.

Juuri hyvän katkelman kohdalla tunsin värinän taskussa, josta seurasi puhelimen soittoääni.

Numero näytöllä oli tuntematon joten vastasin asiallisesti.

”Abigail Quint.”

Puhelimen toisessa päässä kuului ensin kiivasta hengitystä kunnes sieltä kuului kaunis naisääni

”Olen kuullut että olet kiinnostunut Johnny Johnsonista, sinuna jättäisin miehen rauhaan!”

”Kuka siellä oikein soittaa? Mitä oikein tarkoitat?!”

En saanut kysymyksiini vastausta sillä nainen oli sulkenut puhelimensa. Mistä oikein oli kyse?!

Istuin tietokoneeni eteen hölmistyneenä, miksi nainen oli soittanut minulle Johnnysta ja mistä nainen oli saanut numeroni? Katselin hajamielisenä tietokonetta, kunnes tajusin että mieshän oli antanut mailiosoitteensa. Ei mennyt kuin hetki kun olin kustantajan antamalla sähköpostiosoitteella kirjoittanut miehelle että en ollut vihainen tälle, samalla kertoen mysteerisestä soitosta. Laitoin myös että tahtoisin nähdä miehen kasvotusten, sillä en ymmärtänyt mistä oli kyse.

Ei mennyt kuin puoli tuntia sähköpostin laitosta kun puhelimeni iltapalaa laittaessani pirahti soimaan, näytöllä välkehti miehen nimi. Hymy nousi väkisinkin kasvoille kun vastasin miehelle.

”Johnny! Ihana kuulla sinusta jo nyt, et tiedäkään kuinka sen naisen puhelin soitto vaivaa mieltäni!”

”Uskon sen Abs, en ymmärrä kenellä olisi aihetta varoittaa minusta! Pääsin juuri töistä joten haittaisiko jos tulisin luonasi käymään juttelemaan asiasta?”

Tunsin kuinka paniikki iski sisälläni, tulla nyt tänne!? Vaikka mökki oli tyhjää parempi, niin en todellakaan tahtonut että mies tulisi tänne! Viimeistään silloin mies tietäisi asioiden todellisen laidan eikä välttämättä tahtoisi olla enää missään tekemisessä.

”Tuota, täällä on aika sotkuista, en ole kirjoituksieni johdosta kerinnyt siivoamaan. Joten sopisiko että näkisimme ulkona? Luin tämän päivän lehdestä että tämän viikon ajan taidemuseo pitää oviaan auki normaalia pidempään, nähtäisiinkö siellä?”

Sovimme tapaamisen siellä, joten lähdin saman tien kävelemään paikalle. Matkaa kun ei ollut kuin kilometrin verran. Mies oli luvannut myös lähteä saman tien mutta en nähnyt tätä missään.

Hetken päästä selkäni takaa kuuli miehen kutsuvan minua nimeltä.

Käännyin katsomaan äänen suuntaan ja siinä hän oli! Tunsin kuinka perhoset lähtivät lepattamaan vatsan pohjassani ja kuinka koko kehoni kihelmöi. 

Johnny pääsi samalle tasolle kanssani joka jälkeen jäimme ääneti katsomaan hetken ajan vain toisiamme. Ilmassa selvästi väreili latautunut tunnelma. Ennen kuin kerkisin avaamaan suutani, mies jo aloitti puhumaan.

”Mukava nähdä sinua taas Abs! Anna anteeksi etten ole kerinnyt näkemään sinua, tuntuu että aina on jotain, ettei kerkiä näkemään.”

Mies levitti käsiään harmistuneena sivuilleen samalla vuolaasti selittäen ja samalla kysyen siitä oudosta soitosta.

Hymy nousi väkisin huulilleni kun mies vitsaili mysteerisoitosta.

”Ei sillä ole väliä, vain sillä on että näemme jos näin molemmat haluamme. Mennäänkö sisälle?”

”Joo, mennään vain. Täällä on kuulemma ihan mestareiden tekemiä maalauksia näytteillä.”

Sisälle päästyämme meidät ohjattiin istumaan odotustilaan kunnes opas tulisi viemään meidät kierrokselle. Infonainen oli kutsunut meitä vahingossa pariskunnaksi joka sai vaivautuneen katseen molempien kasvoille, oliko se niin selvää että olimme toisistamme kiinnostuneita että meitä luultiin pariskunnaksi?

Onneksi juuri sillä hetkellä nurkan takaa opas jo tuli joten meidän ei tarvinnut jäädä keskustelemaan infon erehdyksestä.

Opas ohjasi meidät käytävillä eteenpäin, mutta en ollut uskoa silmiäni kun saavuimme toisen kerroksen käytävään. Edessäni oli esillä Wincent Val Simgothin mestariteos Baphomet ja keijut!

Opas huomasi kiinnostukseni tuota taulua kohtaan joten pysähdyimme siihen pitkäksi aikaa kun tämä kertoi taustoja taulusta. Jostain oudosta syystä tunsin tämän taulun taustat entuudestaan ja jopa paremmin kuin opas itse, tätä en kumminkaan viitsinyt korjata joissain kohti sillä en ollut varma edes itse mistä tiesin tämän taulun historiaa.

Kierroksen loputtua päätimme vielä istua hetkeksi juttelemaan odotustilaan taiteesta ja Johnny osoittautui varsinaiseksi taiteen tietäjäksi. Tämä selitti suurin liikkein asioita joistain teoksista joita olimme sinä iltana nähneet.

Viikot vierivät ja näimme toisiamme entistä enemmän. Milloin kävimme elokuvissa ja milloin missäkin. Sillä kerralla Johnny oli hommannut teatteri liput. Tämän työt jälleen olivat illalla joten olimme sopineet että näkisimme tämän töiden edessä josta menisimme yhdessä teatterille. Istuin ensimmäistä kertaa miehen autoon, en voinut mitään sille tunteelle että en sopisi miehen seuraksi kun itselläni ei ollut varaa edes simondaan, joka oli autoista halvimpia.

Mies jätti minut teatterin eteen kun tämä kävi ajamassa auton parkkiin. Kun mies lopulta saapui vierelleni minun oli pakko kysyä tältä asiasta.

”Johnny, sinulla näyttää olevan ihan hyvin asiat… tunnetko häpeää kun olet seurassani?”

”Mitä ihmettä Abs oikein puhelet!? En tietenkään, älä enää koskaan puhele tuollaista onko selvä?!”

Niinpä en enää epäröinyt vaan viikkojen vieriessä eteenpäin, muuttuen kuukausiksi, aloin näyttämään tunteitani miehelle enemmän ja enemmän..

 Mutta mikä parasta, tämä alkoi näyttää hiljalleen jopa omiaan. Olimme kuin teinit konsanaan jotka eteni etanan vauhtia.

Eräänä iltana kun Johnnylla oli ollut taas iltavuoro tämä pyysi minua tulemaan taidemuseolle. Sinne päästyäni jäin odottamaan miestä, lukien museon esitteitä.

”Abigail? Mennäänkö istumaan tuonne sohville?”

Mies kuulosti hyvin vakavalta.. jostain syystä se nosti hälytyskellot soimaan päässäni.

En kestänyt odottaa, heti kun istuimme, minun piti aukaista keskustelu.

”Onko Johnny joku vialla? Kuulostat hurjan vakavalta..”

Miehen ilme pehmeni, joka sulatti omat sisuskaluni. Kuinka yksi ilme voi tehdä simin toimintakyvyttömäksi?

”Itse asiassa, kaikki on enemmän kuin hyvin, mutta on kyllä yksi asia joka minun pitää kertoa”

Katsoin kuinka mies vei hitaasti kätensä rintansa päälle ja katsoi suoraan silmiini.

”Minulla on jo ollut kauan tunne että olen elänyt ilman sydäntä, sillä sinä olet sen Abs vienyt.”

”Tahtoisin tietää että tunnetko sinä samoin minua kohtaan?”

Katselin kuinka mies varovasti liikahti sohvalla lähentyen minua toivon kipinä silmissään. Pieni hymyn väre värehti huulilleni, en voinut uskoa että mies saattoi tuntea samoin minua kohtaan. Olin vasta viikko aiemmin joutunut toteamaan itselleni että rakastin tuota miestä täydestä sydämestäni.

”Kyllä Johnny, tunnen samoin sinua kohtaan. Minä rakastan sinua!”

Enempää sanoja ei tarvittu, siinä olimme kaksi rakastavaista ensisuudelmamme vallassa joka oli hellä ja kosketteleva.

Siinä se oli jälleen.. lupaamani toiminta oli siis tuota rakkauden huumaa, pahoittelen niille jotka toivoivat jo kunnon toimintaa.. hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.. 

Pitäähän sen jostain saada alkunsakin.. 

jos joku pettyi pahasti niin voin kertoa että peli itse on tuonut sellaisia juonenkäänteitä tarinaan mitä en olisi itse edes osiin ajatellut tai joku juonenkäänne pitää laittaa jo suunnitelmaani aiemmin. Mutta tapahtumat istuvat tuleviin osiin kuin nenä päähän ja tulette varmasti pitämään niistä! Niitä siis odottaessa vai mitä? ;) *hihitellen kihertää tuolissaan...* =P