Jätänkin teidät nyt pidemmittä kirjoituksitta lukemaan osaa, lukuiloa!
Suudelmat
venyivät ja kaikki ympärillämme oli kuin usvan peitossa. Millään muulla ei
ollut väliä kuin meillä kahdella.
Vasta kun
museon vartija tuli sanomaan että paikka suljettaisiin viiden minuutin
kuluttua, havahduimme ja hymyilimme toisillemme. Vaikka meidän olisi pitänyt
nousta Johnny vain piteli minua syleilyssään kun puhui huumaavalla sävyllä.
”Meidän
pitäisi varmaan lähteä..”
En saanut
sanottua muuta kuin ”niin..”
” Olet koko
tämän ajan Abs vältellyt sinun luokse menemistä mutta mitä jos nyt olisi aika?”
Silmäni
suureni kauhusta, en ollut ennen Johnnyä hävennyt mökkiäni mutta nyt tuntui
kuin talon pitäisi olla ehdottomasti parempi.
”Johnny,
en..”
Mies sulki
silmänsä puhuessaan
”Abs, vaikka
asuisit tunnelin alla en välitä. Tahdon vain lopettaa tämän julkisilla
paikoilla pyörimisen. Tunteeni ei muutu miksikään siitä vaikka talosi olisi
asuntoauto.
Vasta
autossa tajusin että olin suostunut miehen pyyntöön uskoen että tämä ei
oikeasti välittäisi siitä millaisessa talossa asun.
”Se on
sitten hyvin vaatimaton..”
”Ei se
haittaa kunhan saamme olla yhdessä”
Saavuimme
ohjeistuksellani talon eteen jolloin pääni painui häpeästä alas.
”niin,
unohdin että asut vanhan Wendellin talossa. Mitä ihmettä sinä häpeät tätä? Olen
aina tykännyt Wendellin tontista, sillä nimellä tontti nimittäin tunnetaan.”
Tämän
sanottuaan mies nousi autosta jolloin minulla ei jäänyt vaihtoehtoa kuin seurata
miestä sisälle taloon. En tiennyt oliko mies tosissaan sanottuaan niin miten
sanoi vai tykkäsikö tämä oikeasti tontista, mutta oloni oli selvästi parempi.
Johnny
pysähtyi kylpyhuoneen oven eteen katsoen puolelta toiselle, itse en voinut kuin
tuijottaa jännittyneenä miehen takaraivoa.
”Sanoin että
tämä on vaatimaton talo…”
Ennen kuin
kerkisin reagoida, mies oli jo ottanut käteni omiinsa.
”Mitä sinä
oikein höpiset nainen! Sanoinhan etten välitä!”
En voinut
tunteilleni mitään, joten suljin silmäni pidätelläkseni kyyneleitä valumasta.
”Voi Abs!
Sanoinko jotain väärin?”
”E-et
sanonut, sanoit juuri sen mitä toivoin kuulevani..”
Johnny ei
tarvinnut muuta kun tämä kaappasi minut halaukseen.
Sanoja ei
enempää kaivattu joten annoimme huulten puhua puolestamme. Juttelimme puolille
öin istuen sänkyni päällä jonka jälkeen suutelimme hyvästit, jonka jälkeen
Johnny poistui täydellisenä herrasmiehenä.
Viikot
sulautuivat toisiinsa kun tapailimme minun kirjoitusten ja Johnnyn töiden
jälkeen. Olin itse yrittänyt kirjoittaa aina kun Johnny oli töissä joten meille
jäi aikaa nähdä toisiamme.
Monesti
ennen miehen iltavuoroa päädyimme jonnekin puistoon istumaan ja syömään eväitä
joita olin tehnyt. En vieläkään ollut mikään gourmet- kokki mutta meille ne
välttivät kun tärkeintä oli saada olla toistemme seurassa.
Vaikka
monesti sain ynnättyä kirjoitukseni Johnnyn vuoroihin, sain silloin tällöin
soiton mieheltä että tämä ei päässytkään tulemaan.
Niinpä niinä
kertoina tutustuin paikallisiin paikkoihin, kuten uimalaan. Vesi oli todella
virkistävää koko päiväsen kirjoituksen jälkeen, niinpä huomasin käyväni siellä
todella monesti.
Monesti
uimalassa ollessani näin kuinka monet ohikulkijat vilkuilivat aurinkokuviota
ranteessani joka sai joka kerta oloni levottomaksi. En ollut Johnnyn tapaamisen
jälkeen keskittynyt itse selvittämään asiaa, toisaalta en enää tuntenut niin
suurta tarvetta siihen sillä olin alkanut nauttimaan elämästä Appaloosa
plainsissa, sekä Johnnyn seurasta. En ollut valmis siihen että jos saisinkin
selville menneisyyteni, että sieltä ilmestyisi poikaystävää tai pahempaa,
aviomies.
Kotiin
päästyäni sinä päivänä kirjoitin Ylikomissaari Humblelle, Johnnyn kaverille
sähköpostia asiasta, olihan asia kumminkin poliisinkin pöydällä selvitettävänä.
Tiesin että kyllä poliisi varmasti ottaisi minuun yhteyttä mutta tahdoin
näyttää että olin kiinnostunut tutkimusten etenemisestä.
Illalla
Johnny soitti ja pyysi seuraavana päivänä että menisin hänen luokseen ennen
kuin tämä veisi minut jonnekin yllätyksenä viimeaikaisista perumisista.
Taksi ajoi
minut puolenpäivän aikaan osoitteeseen jonka mies oli antanut enkä ollut uskoa
silmiäni! Talo näytti enemmän kartanolta kuin kahden miehen poikamiesboksilta.
Kävelin
epäröiden eteenpäin kunnes näin Johnnyn oven edessä.
”Johnny..”
”Abs!
Mukavaa että tulit, käydään sisällä ensin, niin lähdetään sitten..”
Tunsin hyvin
vieraaksi oloni Johnnyn talon edessä, harkitsin jopa sanoa miehelle että
odottaisin ulkona kun kuulin takanani ääntä.
”Neiti
Quint..”
Tulija oli Greg
Humble, tiesin että Johnny ja Greg asuivat keskenään mutta tämän näkeminen
siellä juuri sillä hetkellä tuntui jotenkin painostavalta.
”Ylikomissario..”
”Greg näin
koti-ovella vain.. tulin vain syöttämään Thunderin ja Freebirdin..”
Ilmeeni
taisi olla hämmentynyt sillä mies kääntyi hymyssä suin sinne mistä oli tullut.
”Thunder ja
Freebird on Johnnyn ja minun hevoset..”
Olin
entisestään hämmentyneempi, miehellä siis oli hevonenkin!?
Pääsin
sisälle jossa mies lopetti juuri puhelua.
”Töistä?”
Mies kääntyi
kun kuuli kysymykseni, olimme todella lähellä toisimme.
”Ei tällä
kertaa..”
Mies
esitteli asuntoa josta kyllä huomasi että rahasta ei tainnut kahdella
poikamiehellä olla pulaa. Taisin jopa sanoa sen ääneen sillä mies naurahti
kysyen samalla mistä niin päättelin.
”No ajatte
molemmat kalliilla autoilla, teillä on kartano kotina ja omistatte molemmat
hevoset.. siitä.”
Johnnyn
käytyä vessassa nousimme tämän autoon jossa yritin tiedustella minne menisimme.
”Se on
yllätys.. mutta pidät siitä varmasti kun on näin kuuma päivä.”
Saavuimme
rannalle, olin tainnut edellisellä viikolla mainita miehelle että tahtoisin
käydä siellä tämän kanssa.
”Voi Johnny!
Kiitos!”
Mies hymyili
hurmaavaa hymyään, samalla sanoen että, jos minulla oli uimapuku mukana,
voisimme mennä uimaan. Onneksi olin sen pukenut vaatteideni alle ennen lähtöä!
Riisuimme
vaatteet jonka jälkeen menimme veteen. Vesi oli mukavan vilpoisaa, mutta sen
verran viileää että meillä molemmilla oli hankalaa mennä uimaan, niinpä kahlasimme
rantaviivaa pitkin. Juuri samassa kun olin sanomassa miehelle että meinasiko
tämä oikeasti pakottaa minut uimaan kuulin kuinka tämän puhelin alkoi soida
rannalla.
Katselin
hetken kun tämä poistui vedestä kävellen kohti puhelintaan, tiesin jo valmiiksi
mitä tulisi joten lähdin kävelemään pois vedestä.
Ennen kuin
kerkisin miehen luokse, tämä oli jo pukenut vaatteet päällensä.
”Anteeksi
Abs, minun täytyy mennä.. pystytkö tilaamaan taksin?”
Ennen kuin
kerkisin vastaamaan tämä suikkasi poskelleni suukon ja lähti juosten autolleen.
Tästä oli alkanut tulla tapa.
Sisälläni
kupli vihasta tätä asiaa kohtaan, mutta eihän minulla ollut vaihtoehtoa kuin
tilata taksi. Kaiken lisäksi taksikuski oli vanha pappa jota olisin juuri sillä
hetkellä kaivannut kaikkein vähiten. Silloin olisin mieluummin ottaa Annan
kuskikseni, mutta koska matkaa rannalta kotiin oli niin paljon, minulla ei
ollut vaihtoehtoja kuin nousta kyytiin.
Päästyäni
koti-ovelle ojensin hiljaa rahat, mutta en jäänyt odottamaan vaihtorahoja, sen verran
kihisin kiukusta. Miten olin voinut rakastua sellaiseen mieheen joka ei edes
yhtä uintireissua voinut järjestää niin että ajaisi minut myös kotiin asti!
Muutaman
tunnin kuluttua puhelin soi jonka tiesin olevan Johnny, joka jälleen pyytäisi
anteeksi ja pyytäisi saada tulla käymään.
”hei..”
”Anna
anteeksi Abs! En olisi halunnut jättää sinua niin sinne rannalle.. voinko tulla
käymään?”
”En usko
että se nyt onnistuu Johnny, minun pitää tehdä hommia..”
Mies oli
kuulostanut surulliselta kiellosta mutta oli hyväksynyt asian. Niinpä aloin
siivota mitä oli siivottavana. Todellisuudessa eihän minulla mitään ollut mutta
en vain ollut valmis tämän päiväsen jälkeen nähdä tätä. Olin putsaamassa
lavuaaria kun kuulin vaimeasti kitaran soittoa ja kauniin mies äänen laulavan
mökin ulkopuolella.
“It still feels like our first night together
Feels like the first kiss
It's getting better baby
No one can better this
Still holding on
You're still the one
First time our eyes met
Same feeling I get
Only feels much stronger
I want to love you longer
Do you still turn the fire on?....”
Feels like the first kiss
It's getting better baby
No one can better this
Still holding on
You're still the one
First time our eyes met
Same feeling I get
Only feels much stronger
I want to love you longer
Do you still turn the fire on?....”
So if you're feeling lonely, don't
You're the only one I'll ever want
I only want to make it good
So if I love you, a little more than I should
Please forgive me, I know not what I do
Please forgive me, I can't stop loving you
Don't deny me, this pain I'm going through
Please forgive me, if I need you like I do
Please believe me, every word I say is true
Please forgive me, I can't stop loving you” (Bryan Adams: Please forgive me)
You're the only one I'll ever want
I only want to make it good
So if I love you, a little more than I should
Please forgive me, I know not what I do
Please forgive me, I can't stop loving you
Don't deny me, this pain I'm going through
Please forgive me, if I need you like I do
Please believe me, every word I say is true
Please forgive me, I can't stop loving you” (Bryan Adams: Please forgive me)
Päästyäni
ulos, huomasin laulajaksi ja soittajaksi Johnnyn! En voinut uskoa että mies oli
napannut kitaransa mukaansa ja tullut kiellosta huolimatta luokseni. Tämä
soitti ja lauloi kertosäkeen vielä kerran kunnes avasi silmänsä ja puhuen pyysi
anteeksi.
Päädyimme
takapihalle katselemaan kuutamoa, miten tuollaisen jälkeen voisi kukaan olla
enää vihainen? En minä ainakaan..
”Katso
Johnny, tähdenlento!”
Osoitin
taivaalle jossa tähdenlento meni, mutta huomasin sivusilmällä, ettei mies
katsonut taivaalle.
”Minun
tähdenlentoni on tässä vieressä.. Abs.. minulla olisi sinulta kysyttävää..”
”Niinkö?
Mitä se mahtaa olla?”
Olin niin
onnellinen etten huomannut kuinka miehen ääni oli epävarma ja hiljainen.
”Niin.. Olen
tässä miettinyt.. Haluaisin muuttaa luoksesi asumaan.. mikäli se sinulle
sopii..”
Kohdistin
katseeni takasin taivaalle. Muuttaa luokseni? Tuohon mökkiin? Oliko mies
tosissaan?!
Mies nosti
myös vakavana katseensa samaan suuntaan odottaen selvästi jännittyneenä
vastaustani.
”Niin?”
Mitä minun
piti tälle vastata?
”Voinko
miettiä asiaa?”
Miehelle oli
selvästi kova paikka se että en ollut saman tien innoissani asiasta mutta tämän
pika poistumiset ja perumiset sovituille tapaamisille oli saanut minut
epäröimään suhdettamme. Olin huomaavinani kostuneet silmät tämän silmissä, joka
taas meinasi nostaa kyyneleet omiin silmiini. Niinpä hiljennyimme katselemaan
vain tähtiä. Jonkin ajan päästä mies suuteli otsaani ja toivotti hyvät yöt.
Seuraavien
päivien ajan en saanut kirjoitettua sanaakaan romaaniini, sillä ajatukseni oli
vain siinä mitä vastaisin miehelle. Tämä oli soittanut kerran päivien aikana
kertoen että olisi hyvä jos emme näkisi ennen kuin olin tehnyt päätökseni.
Niinpä
vietin illat yksin mökissäni kohentaen ruokataitojani ja yrittäen kustantajani
hiillostamana kirjoittaa.
Tiesin että
sinä lauantaina Johnnyllä ei ollut työvuoroa joten uskaltauduin soittamaan
miehelle joka myös vastasi heti puhelimeen. Pyysin tätä tulemaan luokseni
jolloin tämä sanoi tulevansa heti.
Olin siis
tehnyt päätökseni, nyt kun mies seisoi siinä edessä, tiesin että olin tehnyt
oikean päätöksen.
Mikä mahtaa olla Abigailin päätös? Se selviää seuraavassa osassa.
Siinä se jälleen oli.. Nopeaan tahtiin itsestä tuntuu nämä osat ilmaantuvan, mutta miksi turhaan pimittämään niitä kun ne kerta ovat valmiina..?! Tahti toki jonain päivänä vao muuttua kun pääsen osissa lähemmäs tämän hetkistä pelitilannetta. Mutta nautitaan vielä tästä tahdista kun pystytään! Seuraava osa ilmestyy kun saan inspiraation tulla sitä julkaisemaan.. tässäkin kumminkin on se oma hommansa.. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti