torstai 21. toukokuuta 2015

Osa 37- Ystävän apu, paras apu

Jee! Viimein! Uusi osa on täällä!

Eli käsileikkaus oli ja meni todella hyvin. Löydös oli juuri sitä mitä käsikirurgi epäili ja korjasi vamman, näin siis viikko sitten tehdyn leikkauksen jälkeen sormet ovat alkaneet toimimaan ilman kipua ja käskystä, ainoa kipu joka on, on enää leikkaushaavassa. Niinpä hiljalleen yritän palata normaaliin arkeen vaikka kuntoutus tulee olemaan varmasti pitkä ja kivinen kun pitää opettaa hermot uudestaan kaikkeen. Mutta parempaan suuntaan ehdottomasti on edetty! =D
Hyvän tuuleni vuoksi annankin teille kuunneltavaa jonka voitte kuunnella joko osan aikana (vaikka ei välttämättä koko osaan sovikkaan, alkuun kyllä..) tai sitten voitte kuunnella sen ennen lukemista.. itse päätätte, myös siis sen kuunteletteko edes.. =P musiikki

Kuuntelitteko? Eikös olekkin ihanan pirteä ja samalla luo uskoa (muun muassa tätä on tullut kuunneltua tämän käsidileman aikana luodakseni uskoa tulevaan..)
No niin.. pitkän alkulöpinöiden jälkeen voinkin sitten viimein päästää teidät itse asiaan eli kauan odotetun osan pariin, lukuiloa! <3

Kuvia osassa 55




 Kolme vuotta eteenpäin..

Kuinka aika voikaan mennä niin nopeasti!?


   "Katso tuota.. voiko olla kauniinpaa?"
   "Voi.. Sinä.."
   "Max, olen tosissani.."
   "Niin minäkin.."


 Katsoimme kuinka Bria vilkuili pinnasänkyyn yrittäen herätellä pikkusiskoaan.
   "Herätys unikeko! Päiväunet on ohi!"
   "Mee poi Bia.. minä nukkuuu."
Purskahdimme Maxin kanssa yhtäaikaa nauramaan tyttöjen keskustelulle.
   "Äiti! Ei Halley herää! Mitä teen?"



 Bria oli ollut Halleyn syntymästä asti loistava isosisko. Alku oli ollut hakemista mutta tyttö oli pian tajunnut mitä Maxin sanominen isäksi merkitsi. Sen jälkeen meistä oli tullut kokonainen perhe, mutta Halleyn raskausaika oli ollut se joka meidät oli Maxin kanssa lopullisesti yhdistänyt, sillä tämä oli ollut juuri sellainen mitä olin tämän toivonutkin olevan. Samoja asioita tekevänä mitä Will, mutta nyt siinä oli aivan eri tunne mukana!
   "Yritähän houkutella välipalalla hänet hereille.."
   "Selvä! Halley.. etkö haluakkaan äidin ihania hedelmiä syödä välipalaksi? Taidan mennä yksin syömään kaikki.."
   "Eikä! Olen heleillä! Notta minut poish!"


 Hymyilimme mutta Max oli minua nopeampi.
   "Isi tulee nostamaan."

Max meni Halleyn kehdon eteen nostamaan tyttöä kun Bria kääntyi minuun päin hiukan harmissaan.

   "Olisin minäkin jaksanut nostaa Halleyn.."
Naurahdin lempeästi todeten että niin varmasti tyttö olisikin jaksanut mutta ei ollut vielä tarpeeksi pitkä siihen.


 Välipalan jälkeen menimme pihalle leikkimään.
Olimme muuttaneet uuteen asuntoon vasta kaksi viikkoa aiemmin joten tytöt viihtyivät hyvin tyytyväisenä leikkipihalla. Saimme Maxin kanssa istua puutarhatuolissa katsoen tyttöjen puuhia. Tontti oli sama mutta talo oli kokonaisuudessaan purettu ja tilalle oli rakennuttu täysin uusi, sillä kohta meitä olisi siellä enemmän..


    "Monelta heidän piti olla perillä?"
   "Siinä kolmelta.. eli kohta puoliin.."
Vilkaisin olkani yli etupihalle mutta autoa ei näkynyt.
   "Rauhoitu.. kyllä he sieltä tulevat."


 Ei mennyt kuin hetki kun tieltä kuului auton ääni ja hidastumisen merkkejä. He olivat saapuneet.


 Hetken päästä Will, Angel ja Nathan ilmestyivätkin nurkan takaa.
Will kääntyili vähän väliä Nathania kantavan Angelin puoleen. Will kun ei pitänyt siitä että Angel kanteli kasvavaa poikaa sylissään huonon kuntonsa takia.


    "Natan! Natan!"
Will istuutui viereiselle tuolille kun Angel laski Nathanin meidän eteen istumaan. Halley juoksi pojan eteen kun tämä katseli hiukan hämillään ympärilleen.
   "Menikö matka hyvin?"
   "Kyllä vain, Nathan nukkui koko matkan joten on vähän tokkurassa."


 Halley sai pojan lopulta leikkimään hiekkaleluilla kun Angel istuutui Willin viereen.
Olimme pitkään hiljaa kunnes Max rikkoi sen.
   "Mikä on vointi?"
Olimme niin monta kertaa jutelleet asiasta että pystyimme nykyään jutella siitä ilman kenenkään vaivautuneisuutta.
   "Lääkäri sanoi että tauti on muuttanut muotoaan.. Se on muuttunut toissijaiseksi, joka tarkoittaa että lääkkeiden tehoa pitää nostaa, eikä tiedetä auttaako se."


 Katsoin Angelia tajuten että tämä oli laihtunut hurjasti siitä kun viimeeksi olimme nähneet toisemme.
Samalla kun tämän kasvot olivat kaventuneet, tämän katse oli muuttunut todella lasittuneeksi. Siitä saattoi päätellä että tämä söi vahvoja lääkkeitä. Ymmärsin täysin miksi Will oli niin huolissaan Angelin kantaessa Nathania, jos tämän lääkkeiden teho oli niin voimakas ja kunto niin heikko.


 Leikittyään aikansa Halley lähti kävelemään kohti heiluriamppareita joihin myös tämä sai Nathanin houkuteltua.
   "Äiti, notta!"
Nousimme Angelin kanssa jolloin Bria kohotti katseensa.
   "Äiti? Saanko lähteä tonkimaan kierrätyspisteelle? Greta odottaisi minua siellä.."
   "Mene vain, mutta hyvissä ajoin kotiin."


 Brian lähdettyä juoksien hakemaan pyöräänsä, menin nostamaan Halleyn amppariin jota taputti jo kiivaasti.
Nostettuamme lapset amppareihinsa saimme katsella näiden iloista menoa pitkän aikaa samalla jutellen.


 Meidän viedessä lapsia syömään, Bria oli saapunut kierrätyspisteelle.
   "Greta!"


 Juostuaan ystävänsä luokse nämä halasivat toisiaan kuin eivät olisi nähneet toisiaan viikkoihin.
   "Tulithan sinä! Mikä kesti?"


    "Anteeks, perheystävät muutti viimein tontin toiseen taloon ja porukat tahtoi että olin läsnä kun ne tulee. Perheen isä kun on kummisetäni.."


 Aikansa leikittyään, tytöt siirtyivät viimein puuhaan miksi olivat menneet kierrätyspisteelle, tonkimaan metallikasoja.


 Tontin remontin yhteydessä puutarhan paikkaa piti siirtää tontin reunalle, joten siellä riitti moneksi viikoksi puuhaa. Samalla kun tein puutarhatöitä, Angelin auttaminen alkoi muuttua joka päiväiseksi Willin ja Maxin ollessa töissä.


 Nathan tuli joka päivä meidän luokse leikkimään aamupäivästä, iltapäivään asti. Se päivä ei ollut poikkeus.
   "Annahan Halley tankki välillä Nathanille.. Voit leikkiä sillä myöhemmin."


   "Ei! Minun tankki!"
   "Halley.."


   "Ei hätää Ann- täti, mie leikin autolla."
Sydän oli sulaa kuinka poika kilteimmästä päästä lapsia joita olin kohdannut! Tämä oli niin Halleyn pauloissa että antoi tälle aina periksi. Samalla kuin se oli suloista, se oli myös huolestuttavaa sillä tyttö oppisi saamaan Nathanilta aina haluamansa..


 Koska Angelilla oli lääkäri käyntejä useasti viikossa nykyään, tämä liikkui taksilla sairaalaan. Niinä päivinä Will oli se joka haki Nathanin meiltä.
Niinä päivinä poika ei oikeastaan nähnyt äitiään sillä tämä oli erittäin väsynyt sieltä tullessa.


 En tiennyt tarkalleen mitä tämä teki lääkärissä, sen tiesin että oli tullut kokeilullinen menetelmä johon Angel oli päättänyt osallistua, jos saisi tautinsa kuriin ja toiveissa jopa taltutettuksi.


 Sitä nainen ei itse huomannut että tämä muiden silmiin kuihtui kuihtumistaan joka taasen näkyi Willissä, tämän tuska oli käsin kosketeltavaa.


 Nathanissa Angelin tila ei onneksi näkynyt, Angel antoi pojalle niin paljon huomiota kun voinniltaan pystyi ja useasti istuikin meidän talon lattialla lapsien kanssa näitä katsellen. Niinä kertoina pojan hymy oli paljon kirkkaampaa kuin muina kertoina.


 Brian koulunkäynti jatkui kotona tapahtuvista tapahtumista huolimatta todella mahtavasti. Tyttö toi todistuksia joissa komeili ysejä ja kymppejä!
Tämä oli myös tietämättämme saanut koulun käytävillä puolustajan ja suositun tytön maineen. Toisin kuin tämän ystävä Greta..


 Useasti lyhyemmän päivän jälkeen nämä kiertelivät kaupunkia tutkien hyviä leikkipaikkoja ja sillä kertaa nämä löysivät kauniin rantapaikan jonne päättivät jäädä istuskelemaan.


    "Miten sinä pystyit siihen?"
   "Ai mihin Greta?"
   "Saamaan kaikki puolellesi.."
   "Ai siihen, en tiedä.. pelottelemalla."

Greta nousi maasta pudistellen housujaan, jolloin Bria teki samoin.


    "Olen tosissani Bria, miksi he kiusaavat minua ja sinua taas.. Menetänkö sinut nyt? Ymmärrän jos muiden painostus saa sinut.."
   "Et ikinä! En ole kuin muut, en suostu olemaan! Olet ystävänäni nyt ja aina!"


 Greta kaappasi Brian halaukseen.
   "En tietäisi mitä tekisin jos menettäisin sinutkin.. Äitini lähti joten.."
   "Kuule, mitä jos tulisit meille täksi yöksi?"
   "Mitä porukkasi sanovat siihen?
   "Mennään kysymään!"


 Kotiin päästyään Briaa kumminkin odotti aivan jotain muuta mitä tämä oli odottanut. Will istui rennonoloisesti sohvalla katsellen pienten leikkejä.
   "Missä äiti ja iskä on?"
   "Terve vain sinullekin, ja he ovat ulkona. Olen katsomassa teitä sen aikaa, tuletko viereeni katsomaan telkkaria?"
   "Mm, en minä.. Menen leikkimään vielä puumajaan."
   "älä ole liian myöhään tai äitisi nirhaa minut."
Bria virnisti Willille ennen kuin kääntyi näyttäen käsieleellä Gretalle ettei tulisi.


 Max oli ajanut rantaravintolan eteen ensin ajeltuaan aikansa maisemareittiä. Katselimme hetken listaa ravintolan edessä, kunnes lopulta menimme sisään. Max oli selvästi hoitanut kaiken jo valmiiksi sillä meidät ohjattiin ulkoterassille jossa ei ollut muita.


 Aikamme istuttuamme, tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme vastaan. Tämän jälkeen Max muuttui hyvin hämäräperäiseksi ja hymyileväiseksi. Vatsanpohjassani alkoi hitaasti, huomaamattani kasvamaan möykky.


    "Maa kutsuu Anabelia,kuuleeko Anabel.. kuulitko mitä sanoin? Onko kulta kaikki hyvin?"
Käänsin hiukan katsettani sivummalle, siinä vaiheessa jos milloin tiesin mihin miehen puheet olivat menossa.


    "Kuulin.. Ja tiedän mitä meinaat seuraavaksi sanoa.."
Ääneni oli yhtä kuiskausta ja samalla kun tärinä sisältäni alkoi nousta ulospäin näkyväksi, nousin tuoliltani välittämättä miltä se saattoi Maxista näyttää.


 Max nousi hitaasti ylös katsoen hiljaista että vakavaa olemustani.
   "Tämä ei nyt mene yhtään miten sen suunnitelin.."


 Käänsin katseeni Maxiin päin, katsoen sydän täynnä rakkautta tuota miestä kohtaan, mutta möykky jostain syystä pysyi, vain ainoastaan siitä syystä mitä mies oli suunnitellut.
   "Olen pahoillani Max."


 Max käveli pöydän ympäri tullen luokseni ja kääntäen minut itsensä suuntaan.
   "Mistä? Mistä olet pahoillasi Anabel?"
  "Siitä että pilasin suunnitelmasi ja sen että vastaukseni ei ole niin yksiselitteinen, mikäli kysyt minua vaimoksesi.."


 Max yritti ottaa käteni käsiinsä mutta irrotin hänen otteensa.
   "Mitä sinä pelkäät Anabel? Rakastan sinua ja tietääkseni sinä rakastat minua?"


 Pelkoni alkoi näkyä ulospäin, sillä Max rauhoitteli kauniilla sanoillaan niin että sain edes osan sanoistani ulos, muunakin kuin kuiskauksena.
   "Pelkään Max, pelkään että jos menemme naimisiin jokin muuttuu. Tiedän se on älytöntä, mutta sukuani jahdataan. En tiedä tietääkö Munron klaani uutta sukunimeämme ja jos tietävät, sinut linkitettäisiin minuun. En kestäisi sitä, riittää että olen huolissani tytöistä mutta sinä vielä lisäksi. Tämä on älytöntä tiedän, mutta tämä on ainoa keino pitää sinut ja Willin perhe turvassa kun teitä ei voida yhdistää minuun."


 Nyt Max otti vastusteluistani huolimatta käteni omiinsa samalla puhuen.
   "Nyt kuuntelet ja kuuntele tarkkaan. Mikäli sukunimi on ainoa este sille että saan viedä alttarille ainoan naisen jota olen koskaan rakastanut, niin marssin huomenna maistraattiin vaihtamaan nimeni Quintiksi nimenmuutoksella, sillä minähän haluan olla kanssasi naimisissa ja samalla nimellä kuin rakastamani nainen ja rakkautemme hedelmät, meidän lapset. Joten.. Anabel Ria Quint. Soisisitko minulle sen kunnian että tulisit vaimokseni?"


 Max silitti käsiäni rauhoittavasti, samalla katsoen silmiini, omissa silmissään rakkautta täynnä. Pelko joka oli ollut möykkynä mahassani, hajosi miljooniksi pieniksi lepattaviksi perhosiksi. Ajatellen jo tulevaa, kaikkea sitä suunnittelua ja toteutusta vastasin onnen kyyneleiden hiljalleen nousten silmiini.
   "Kyllä"


 Sillä aikaa kun meille tarjoiltiin viimein ruoat jotka olimme tilanneet, puumajassa Brialle alkoi valjeta karu kylmyys Gretan kotioloista.
   "Tuo kuulostaa aika hullulta Greta!"
   "Niin..."


 Tytön ääni oli niin heikko ja hiljainen sekä tämän suljetut silmät sammuttivat alkavan naurun Brian suusta.
"Niin se vain on.. Isääni ei kiinnosta mitä minulle kuuluu tai missä oikein menen. Tämä vain odottaa että kasvan teiniksi jotta tämä voi myydä minut palvelusväeksi rikkaille, jotta saa itse juomiinsa rahaa."


 Bria käänsi vakavana katseensa kohti puumajan parvekkeen puuaitaa.
   "Bria? E-ei kai tämä muuta mitään väleissämme?!"
   "Mitä?! Ei, tai siis kyllä.. tavallaan. Se syventää ystävyyttämme."
   "Voi olen niin iloinen kun sanot noin! Minne sinä nyt?"


 Bria oli nousemassa seisomaan samalla näyttäen kädellä että Greta tekisi samoin.
   "Sisälle, iskä ja äiti on varmaan tullut. Kerromme heille, he tietävät mitä tehdä!"
   "Mutta Bria.."
   "Me kerromme! Tuo ei ole oikein mitä isäsi tekee tai saati suunnittelee!"


 Sisälle päästyään tyttöjä odotti melkein samanlainen tilanne jossa Bria oli jo aiemmin ollut. Will istui sohvalla katsoen kokkiohjelmaa Nathanin ja Halleyn leikkiessä autoilla.
   "Minun auto tanoo plummmm!"
   "Minun tankki ajaa auton päältä ja ne molemmat läjähtää!"

   "Eikö äiti ja iskä ole vieläkään tulleet?"


 Samalla kun Will vastasi kieltävästi tytölle, avasin ulko-oven.
   "Mikäs täällä on meininki?"


 Samassa kun Bria huomasi tulomme, tämä kiiruhti halaamaan minua ja Maxia.
   "Voitaisiinko jutella?"
Katsoin yllättyneenä Maxia joka vastasi meidän molempien puolesta myöntävästi.


 Kiitimme Williä lapsien kaitsemisesta ja päästimme tämän Angelin luokse.
Halley siirtyi leikkimään nukkekodilla olohuoneen nurkkaan kun me muut siirryimme ruokapöydän ääreen.
Kuuntelimme kuinka Bria aloitti kertomisensa varovasti Gretan kasvojen punehtuessa samalla. Katsoin tyttöä vakavana sillä tyttöjen kertomukset eivät olleet helppoa kuultavaa.


    "Ymmärrätte varmaan miksi meidän piti kertoa?! En halua menettää Gretaa! Saahan hän jäädä meille, saahan? Edes täksi yöksi?!"
Käänsin katseeni Maxiin joka katsoi yhtä vakavana minua kuin minä häntä.
Katsoin rauhoittelevasti kohti tyttöjä vuorotellen, kunnes sain Brian rauhoittumaan että pystyimme heille puhumaan.
   "Nyt on sellainen tilanne että isäsi soittaa Gretan isälle.."


 Samalla kun Max nousi tehdäkseen niin kuten olin tytöille sanonut, Bria älähti vastalausettaan ja Gretan kääntäen pettyneet kasvonsa pois päin meistä.
   "Mutta äiti!"
   "Kuuntele loppuun Bria, kuten olin sanomassa. Isäsi soittaa Gretan isälle ja kertoo että Greta on tämän yön täällä ja huomenna lähdemme selvittämään näitä muita asioita joita juuri kerroitte. Nyt tarvitsemme kunnon yöunet sillä paljon on tapahtunut ja paljon on tulee tapahtumaan."


 Max meni työhuoneen puolelle soittamaan Gretan isälle, kun minä vein kaikki kolme tyttöä iltapesulle.
Viedessäni Halleyta nukkumaan, tytöt olivat kerinneet kaivaa retkimakuupussit kaapista, niin että nämä pystyivät nukkumaan Brian huoneen lattialla.
   "Vanhempasi ovat todella mukavia Bria, kadehdin sinua siinä asiassa.."
   "Onhan nuo, mutta on heissäkin vikansa. Onneksi saimme heidät uskomaan mitä kerroimme, olet urhea kun paljastit salaisuutesi ja annoit vielä minun kertoa siitä aikuisille, usko pois.. he korjaavat kaiken."


Tyttöjen sulkiessa silmiään lämpimien pussien sisällä, he eivät arvanneetkaan miten kiivas keskustelu alakerrassa käytiin puhelimen välityksellä ja kuinka se tulisi vielä muuttamaan Gretan että meidän kaikkien elämää.




Sellainen osanen, pahoittelut tekstin laadusta.. se on osittain kirjoitettu kipujen ja masennusten aikana joten laatukin on hiukan sitä sun tätä (omasta mielestäni ainakin), yritin tänne siirtäessäni sitä korjailla parhaan kykyni mukaan mutta joskus paraskaan ei aina välttämättä riitä.

Mitä luulette perheelle seuraavaksi tapahtuvan? Mitä tykkäsitte Gretasta? Tätä kun ei aiemmassa osassa näkynyt muuten kuin tekstin kautta..
Olin hiukan skeptinen aluksi Angelin sairauden etenisen muokkauksesta että näyttääkö tämä tarpeeksi sairaalta mutta tänne siirtäessäni päätin ottaa vanhan kuvan esille ja verrata, niin pakko se on myöntää että kyllä hän sairaalta näyttää ja samalla myös tykkään naisen ulkonäöstä enemmän kuin ennen. =)

Tälläistä siis tällä kertaa ja varoituksen sananen että tulevissa osissa mennään sitten lujaa eteenpäin.. seuraavassa osassa Briakin jo kasvaa teiniksi joten pitäkää hatuistanne kiinni!
Seuraavan osan tuloa en osaa sanoa mutta katsotaan nyt kun alkaa tämä käsi olemaan kunnossakin.. =)
Seuraavaan kertaan! <3

-Phoenix-


Ps. Tulen tässä tekemään täydellisen remontin muiden blogeihin olevaan osioon joten jos joku näkee että tämän linkki olisi vahingossa poistunut, ilmoitathan niin saan sen laitettua takaisin! Kiitos! =) <3

11 kommenttia:

  1. Tykkäsin tosi paljon osasta! Jotenkin tuntui hyvin lavastetulta ja niin. Tykkäsin ehdottomasti paljon!

    Parasta osassa oli kyllä se että Anabel tajusi että Will aikoo kosia. Tylsän usein tarinassa tapahtuu se maaginen kosiminen ja maaginen suostuminen ja itkua ja onnelisuutta! :D

    Toinen hyvä juttu oli se että Angel muuttui sairauden takia ulkonäöllisesti. Tosi hyvin olit muuttanut naisen ulkonäköä!

    En vain yhtään muista mitään tuosta Munron klaani hommasta, onko siitä mainittu aikaisemmin? Todennäköisesti on, mutta en vaan millään muista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vastata kaikille kommentoijille! =D Eli kiitos kommentista! <3
      Kiva kuulla että tykkäsit! Olin tosiaan lavastuksiin käyttänyt paljon aikaa ja erityisesti ajatusta.

      Mahtavaa että joku muukin on samaa mieltä tuosta kosinnasta! Omasta mielestäni se on niin Anabelin luonteelle sopivaa kun on menettänyt niin monta perheenjäsentä jo menneisyydessä..

      Huh, eli olin onnistunut siinä.. =) Tosi kiva kuulla että nainen näyttää sairaalta, tietty surullista että on mutta se kuuluu tarinan juoneen.. Muuta en paljasta ;)

      Munron klaanista on muutamissa osissa kerrottu ohimennen ja osassa 11. Menneisyys on kerrottu kunnolla, siinä jopa näytetään klaanilaisia ja niiden pomot, eli osa 11 kannattaa lukaista jos on unohtanut, niitä tullaan aina silloin tällöin näkemään/kuulemaan mutta tahdon etteivät ole se pääasia tässä tarinassa, siksi se on varmaan helposti unohdettavissa oleva seikka. =P ps. älä välitä osan 11 laadusta mikäli sen lukaiset sillä se on vielä aika... no hirveetä! =D =P

      -Phoenix

      Poista
    2. Onkohan mulla jäänyt se osa 11 sitten välistä kun en muista yhtään! :D Pitääkin ottaa siis urakaksi ja lukaista se joku kaunis päivä. :D

      Poista
  2. Todella hyvä osa! Hyvin olit saanut muokattua Angelin ulkonäön. Ja lapset on niin söpöjä. Hienot talot oot rakentanu vai onko valmiita? Joka tapauksessa on hienot :) Ihanaa, että vihdoinkin menevät naimisiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! =) Kiva jos osasta tykätään!
      Lapset tosiaan on hyper söpöjä ja kauniimmiksi vain menevät! ;)
      Juu, talo on itse rakennettu ja niistä molemmista (olen siis yhteen tonttiin rakentanut kaksi taloa) hyvin ylpeitä! Eli kiitos =)
      Sanos muuta! Vihdoin ne menevät! En sitä olekaan päässäni pyöritellyt kuin puolivuotta! =D

      -Phoenix

      Poista
  3. Ihana osa, <3

    Halley on todella suloinen, aivan isäänsä tullut. :) Bria taas näyttää äidiltään ja on myös suloinen, ei ehkä ulkonäöllisesti, mutta luonteelta kyllä. :) Ja Greta... ihania henkilöitä osaat luoda. <3

    Angel näytti kyllä sairaalta, hyvin sairaalta, mutta mä en kestänyt katsoa sitä. Se oli niin kauhistutttavan laiha että melkein tippa tuli linssiin.

    Aloin lukemaan vanhoja osia ja täytyy sanoa, että olet kyllä kehittynyt. Niin kirjoittajan kuin kuvaajanakin. :)

    -Lukija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lukija! <3

      Mmm.. tarkoitatkohan että Bria on isäänsä tullut? Koska omasta mielestäni Bria näyttää isältään ja Halley taas äidiltään.. Ja molemmilla on kyllä ihanat luonteet! =)
      Gretan piti olla vain ohimenevä hahmo mutta ihastuin häneen niin paljon että tämä tulee olemaan enemmän näkyvissä mitä olin suunnitellut.

      Angel on tosiaan hyvin hyvin sairas joten tiedän mitä tarkoitat ettei häntä pysty katsoa, alkoi tuntua hetkellisesti osaa tehdessä väärältä pistää nainen tuohon kuntoon mutta kieromieleni kaipaa käännekohtia tarinaan.. ;) =P =D

      Olen kyllä täysin samaa mieltä että olen kehittynyt, näen sen jopa itse! Ihan hävettää ensimmäiset osat mutta siitä näkee miten ihminen kehittyy jossain mitä rupeaa ekaa kertaa tekemään joten senkin takia annan niiden olla omassa arvossa, tärkeintä on että tykkään tehdä tätä ja lukijat tykkää lukea tätä.

      -Phoenix

      Poista
  4. Oli hyvä osa, jonkin verran kirjoitusvirheitä, mutta ei mitään vakavaa. Teksti oli kuitenkin tosi sujuvaa ja kerronta hyvää ja luontevaa. Tykkäsin jotenkin Gretasta, en tiedä miksi mutta Greta on mielestäni jotenkin hurjan hieno hahmo, ulkoisesti ja sisäisesti.
    Olisi jotenkin herttaista jos Greta vaikka jäisin Quintien luokse asumaan, mutta se kuulostaa ehkä liiankin utopistiselta ajatukselta. Kyllä nyt varmasti draamaa on luvassa.
    Ja Angel oli kyllä hienosti saatu näyttämään sairaalta, mutta musta jotenkin tuntuu että tällä naisella ei kovin valoisa tulevaisuus siintele edessään...

    -Mimosandeerus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Mimosandeerus =)

      Olen joskus kertonutkin että itselläni on lukuvika joten en yhtään epäile etteikö olisi kirjoitusvirheitä. (Lukuvika siis on vaikuttanut koulunkäyntiinikin ja en osaa äidinkielellisiä asioita kunnolla), mutta epäilen että olen kéhittynyt siitä mitä ensimmäisissä osissa on joten hiljalleen sitä opitaan, käytännön kautta. Silloin alan huolestumaan jos alkaa häiritsemään lukunautintoa. Joten olen iloinen että teksti on mielestäsi ollut sujuvaa =)

      En yhtään ihmettele, Greta on kaikin puolin ihana hahmo! Kuten jo aikaisempaan kommenttiin sanoinkin niin tämän piti olla hyvin ohimenevä hahmo mutta tulin toisiin ajatuksiin, tätä siis nähdään vielä! =D

      Seuraavassa osassa selviää mitä Gretan käy, joten sinne asti pidän teitä jännityksessä! =D
      Draamaa on kumminkin luvassa, sen voin luvata!

      Seuraavassa osassa aukeaa hiukan myös Angelin tulevaa joten sinne asti pidän mölyt mahassa..

      -Phoenix

      Poista
  5. Hyvä osa, eikä mitään laatupuutteita, höpöhöpö! Päin vastoin, kehitystä huomaa taas tapahtuneen - ja loistavaa, että käsileikkaus meni hyvin!

    Tässä liikuttiin tosi luontevasti eri hahmojen välillä ja kerrottiin eri tapahtumista. Ihanan rauhallinen, mutta henkisiltä osin tapahtumarikas osa - tarkoitan esimerkiksi tuota Anabelin alkuperäistä suhtautumista kosintaan.

    Tosi hieno keksintö, että Angelin sairaus näkyy ulospäin. Nuo kuopalla olevat posket pistivät oikein silmään ja teki sairaudesta näkyvämmän.

    Greta oli mielenkiintoinen hahmo, haluan kuulla tytöstä lisää!

    Jatkoa odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irvis! <3
      Kivaa lukea että monien mielestä laatu on parantunut (nyt kun saan sen pidettyä siellä!) =P
      Ja käsileikkaus tosiaan meni hyvin ja kuntoutus aloitettu, nytkin harjotan sitä kirjoittamalla molemmilla käsillä näppäimistöllä! Ette tiedäkkään miten ihana tunne se voi ollakaan! =D

      Mukavaa että se meni luontevasti eteenpäin, hiukan nimittäin jännitti että miten tuohon hahmojen hypintään reagoidaan. Muutama osa tulee menemään rauhallisesti eteenpäin mutta sisältöä niissä tulee kumminkin olemaan (ehkä jopa enemmän mitä olisi sopivaakaan..)
      Miettiessäni ensimmäistä kertaa tuota kosinta juttua, mieleeni ilmestyi heti tuo kohtaus, koska en pysty kuvittelemaan Anabelia sellaiseen kohtaukseen jossa romanttisesti ottaa vain kosinnan vastaan, ei sovin naisen luonteeseen yhtään.

      Vitsi että olen iloinen että Angelin sairaus näkyy muillekin! Kirjoitinkin jo toiseen kommentiin että hetken mientin että raaskinko tehdä naiselle noin mutta kyllä raaskin (kieromieleni tarvitsee erikoisia kohtauksia..) =P

      Gretasta tullaan kuulemaan jatkossakin, joten ei huolta. Luultavammin tytön luonne tulee yllätyksenä mutta katsotaan nyt mitä vielä keksin.. ;)

      Jatkoa tulee vielä tämän viikon aikana! Vielä olisi tekstin oikolukeminen ja kuvien muokkaus..

      -Phoenix

      Poista